Sarjakuvan historiaa, josta kukaan ei keksi kysyä, mutta haluaisin kaikkien tietävän
Sarjakuvan alkuperäiset päähahmot perustuvat olemassa olleisiin lampaisiin, joiden kanssa leikin 90–00-luvuilla. RH pohti joskus, olisinko tehnyt sarjakuvaa kameleista, jos olisin kasvanut jossain kamelitalousmaassa. Ehkäpä.
Samoihin aikoihin etsin pikkukaupungin pääkirjastosta lammasaiheista luettavaa. Löysin noin kaksi teosta, joista toinen oli Käytännön lammastalous (Tieto tuottamaan n:o 42, Maaseutukeskusten Liitto 1987). Kirjasen lukuja ovat Lammastalouden edellytykset, Eläinaines ja sen parantaminen, Tilakohtainen tarkkailu- ja valintatyö, Rehut ja ruokinta sekä Lampaiden terveydenhoito, jonka piirroskuvitus on syy siihen miksi viitsin kirjoittaa aiheesta, joten lopetan listaamisen tähän (jos kiinnostuit lammastuotannosta aivan valtavasti, nykyinen ProAgria julkaissee oppaan päivitettyä versiota).
Muiden lukujen kuvituskuvat näyttävät kotikutoisilta, mutta Lampaiden terveydenhoidon tuntemattomalla kuvittajalla on ollut ammattimainen ote sekä käytössään rastereita. Kopioin maatalousmanuaalin kuvitusta innokkaasti, ja sieltä ovat peräisin myös hahmojen raidalliset sorkat. Kirjaston kahdesta lammaskirjasta toinen oli Greta Stenbergin Elämä lampaiden kanssa – lampaiden puolesta (1998) joka on sinänsä erinomainen, mutta siinä ei ole piirroksia.
Ranma ½ alkoi ilmestyä suomeksi syksyllä 2003. Luin Ranmaa riemulla, koska sitä oli saatavilla ja se oli mangaa. Hyvin nopeasti loin sarjasta kloonin nimeltään Kung Fu Multa, jossa oli itseeni perustuva päähahmo ja lampaita harjoittamassa taistelulajeja. Suunnilleen yhtä nopeasti totesin, että idea oli huono, mutta en ennen kuin Miähen hahmo ehti saada tunnusomaisen muotonsa. Mulkosilmät on tietenkin anastettu Takahashin eläinhahmoilta.
Miähen lisäksi Ranma ½ antoi Miähelle melonit. Kuudennen pokkarin aloittaa luku Melonijuoksu (スイカ割りバトル, suika-wari batoru), joka avasi silmäni vesimelonien kauneudelle, vaikkakaan en erityisemmin pidä niistä suun kautta nautittuna. Sarjakuvassa vesimeloneista (Citrullus lanatus) tuli lyhyesti "meloneita", vaikka varsinaisia Cucumis-suvun jäseniä nähtiinkin vasta paljon myöhemmin.
14-vuotissyntymäpäivälahjaksi pyysin ja sain tädiltäni pullotussia ja piirustusterän. Aiemmin olin tussannut sarjakuvia kuitukärkikynillä (mm. Pilot DR Drawing Pen), jollaisella ylläoleva alku-Multakin lienee piirretty. Saatoin olla itse mukana ostoksilla, mutta päätös oli joka tapauksessa helppo, koska keskisuuren kaupungin taidetarvikekaupan valikoima ei ollut suuren suuri. Päädyin siis melko sattumalta piirtämään hiusterällä Joseph Gillott's Crow Quill no. 659, sininen versio. Pelikanin piirustustussia (Tusche A 17) sai suunnilleen kaikista kirjakaupoista ja kulutinkin litkua monta pulloa, kunnes se poistui valikoimista.
Paperiin en ymmärtänyt kiinnittää huomiota laisinkaan, vaan piirsin ensimmäiset Miäs-sivut tavalliselle tulostinpaperille. Jossain vaiheessa vaihdoin vähän parempaan 100-grammaiseen piirustuspaperiin. Väritin värisivut enimmäkseen vesiliukoisilla puuväreillä enkä paljon piitannut, jos paperi hiukan laineili. Pakastimessa olevat sivut ovat alkuperäisiä skannauksia vuosilta 2004–07, ja laatu on sen mukainen.
Sivu on koostettu helmikuussa 2021 ja saattaa vielä joskus laajentua, mikäli innostun muistelemaan asioita.
“Miäs-tekniikkaa” lisätty helmikuussa 2024.